Väestön ikääntyminen puhuttaa Suomea. Maahanmuuttokeskustelu
käy kiivaana. Harvoin kuitenkaan kuulemme täällä asuvien ikääntyvien
suomeenmuuttajien ajatuksia näistä aiheista. Heiltä ei kysytä sen enempää elämästä,
hyvinvoinnista kuin heidän omista tarpeistakaan. Mietinkin, mitä ajatuksia ’hyvinvointi’
herättää ikääntyvien somalialaisten naisten parissa ja mitä he toivoisivat
elämältään Suomessa?
Yli 50-vuotiaat somalialaiset naiset edustavat ensimmäistä
Suomessa ikääntyvää somalialaissukupolvea.* Tilastokeskuksen mukaan Uudellamaalla
heitä asuu yhteensä 362. Ikääntyneille suunnatuissa palveluissa somalit ovat vielä
näkymätön ryhmä.
Yhdeksän 54–65-vuotiasta Somaliasta kotoisin olevaa naista
istuu pöydän ympärillä. Heistä ensimmäiset muuttivat Suomeen 17 vuotta sitten, uusimmat
tulijat ovat asuneet täällä neljä–viisi vuotta. Naiset aloittavat keskustelun
kehumalla vuolaasti Suomea ja suomalaisia. He tuntevat olevansa onnekkaita,
että ovat löytäneet turvallisen maan elää. He ovat myös kiitollisia siitä
tuesta, jota he ovat saaneet suomalaiselta yhteiskunnalta. Palvelut täällä
toimivat hyvin. Eräs asia kuitenkin mietityttää naisia: he haluaisivat oppia puhumaan
suomea paremmin ja toivovat voivansa olla enemmän hyödyksi.
Vastaukset heijastelevat Sisäministeriön teettämän selvityksen
tuloksia vähemmistöihin kuuluvien ikäihmisten kokemasta syrjinnästä sosiaali-
ja terveyspalveluissa.** Siinä haastatellut ikääntyneet suomeenmuuttajat olivat
tyytyväisiä tarjolla oleviin palveluihin; suurimmat ongelmat johtuivat
suomeenmuuttajien omasta huonosta kielitaidosta ja epäsuorasti ikääntyneille
suunnattujen kielikurssien puutteesta. Toisaalta palvelut eivät olleet
kulttuurisensitiivisiä, eli palveluntarjoajilta puuttui osaamista toimia eri
kulttuurien kanssa. Kirjoittajat peräänkuuluttavat uutta toimintakulttuuria,
jossa asiakkaat kohdattaisiin ja otetaan mukaan palveluiden suunnitteluun.
Omannäköisiä palveluita
Jade on RAY:n rahoittama kolmivuotinen projekti (2013–2015),
jonka tavoitteena on edistää Helsingissä asuvien ikääntyvien somalialaisten
naisten toimintakykyä. Projekti kuuluu valtakunnalliseen Eloisa ikä –avustusohjelmaan,
käytännössä toimintaa pyöritetään Käpyrinne ry:n tiloissa Kantin pysäkillä
Töölössä. Kahden vuoden aikana Jade on tavoittanut yhteensä 65 yli 50-vuotiasta
somalialaista naista. Heidän kanssa on luotu asiakaslähtöinen toimintamalli ja
pyritty lisäämään ikääntyvien somalialaisten naisten näkyvyyttä.
Ideana on, että projektin asiakkaat suunnittelevat
toimintaa, joka edistää heidän hyvinvointiaan. Viikoittaiset ryhmät sisältävät
liikuntaa, keskustelua, suomen kieltä ja arjen matematiikkaa, sekä tästä
syksystä lähtien vesiliikuntaa ja käsitöitä. Lisäksi projektissa on kokeiltu
mm. sienestystä, kalastusta, käyty luomutiloilla, ja vietetty suomalaisia ja
somalialaisia tapahtumia Kantin pysäkin kantasuomalaisten asukkaiden kanssa. Naiset
ovat myös käyneet eduskunnassa tapaamassa kansanedustaja Rakel Hiltusen ja
pitäneet puheen pääministeri Alexander Stubbille.
Somalialaiset naiset sanovat Jade-projektin lisänneen heidän
hyvinvointiansa. Erityisesti he arvostavat mahdollisuutta päästä liikkumaan ja tapaamaan
toisia samanikäisiä, joiden kanssa keskustella. Lisäksi heistä on tärkeää saada
tarvittaessa apua omalla äidinkielellä virallisten papereiden kanssa. Jadessa
he eivät tarvitse omien lasten ja omaisten apua.
Mainitut asiat ovat merkittäviä, sillä ikääntyneille
somalialaisille naisille on tarjolla rajoitetusti vaihtoehtoja, joihin he voivat
osallistua omista lähtökohdistaan. Hartaasti uskonnolliset naiset eivät liiku
miesten kanssa eivätkä musiikin tahdissa. Heille on myös tärkeää noudattaa
Islamin mukaisia rukousaikoja. Monissa paikoissa nämä muodostavat liiaksi esteitä
osallistumiselle.
”… kun olemme kotona yksin ei hyvä, mutta kun kokoonnumme
täällä kaikki äidit, juttelemme mitä olemme tehneet. Se on hyvä. Jos mä
jatkaisin kotona, istuisin kotona, tulisi polvikipuja ja niin paljon vaivoja…
Mutta nyt olemme täällä ja lähdemme liikkeelle. Se on todella hyvä.” 56-vuotias somalialainen nainen.
Kotimaassa Somaliassa naiset kertovat viettäneensä aktiivista
elämää. Arki sisälsi myös paljon liikkumista. Moni eli paimentolaiselämää, mikä
tarkoitti sitä, että he rakensivat majoja, hoitivat eläimiä, tekivät käsitöitä
ja kantoivat vastuuta ruoanlaitosta sekä perheen pienimmistä. Luonnon kanssa
elettiin välittömässä yhteydessä ja esimerkiksi eläimistä osattiin käyttää
kaikki mahdolliset osat hyödyksi. Kaupungeissa kasvaneet naiset puolestaan pyörittivät
omia bisneksiä tai auttoivat perheiden yrityksen kanssa. Vain harva kävi
koulua, mutta arkea se ei haitannut. Päässälasku ja mittaustyöt sujuivat siitä
huolimatta.
Suomeen muutto merkitsi suurta elämänmuutosta: päivittäinen liikunta väheni lähiöissä, ruokatarvikkeet
haettiin lähikaupasta, ja töitä tai kielikursseja ei ollut tarjolla. Kun
kotimaassa ikääntyminen toi arvostusta ja lisää statusta, täällä heille sopivaa
toimintaa oli huonosti saatavilla. He kokevat, että täällä heidät nähdään luku-
ja kirjoitustaidottomia naisina, joilla ei ole mitään arvokasta annettavana.
Pisimpään Suomessa asuneet kertovat päässeensä kahdelle
lyhyelle kielikurssille täällä olon aikana. Ne, jotka ovat asuneet Suomessa
vain muutaman vuoden, ovat olleet onnekkaampia. He ovat päässeet luku- ja
kirjoitustaidottomille tarkoitetuille kielikursseille, josta he ovat jatkaneet peruskouluun.
Toiveena omien taitojen
käyttö
”Mitä minä teen? Se
hieman ahdistaa minua, että kukaan ei ole kysynyt. Jos minuun olisi otettu
yhteyttä, olisin voinut olla enemmän hyödyksi itselleni ja yhteiskunnalle. Olen
pahoillani siitä, että minulle ei koskaan annettu mahdollisuutta.” 60-vuotias
somalialainen nainen.
Hyvinvointia pohtivan projektityöntekijän mielessä sanat
särähtävät. Naisten käyttämät sanavalinnat ovat muutenkin kovia: toimettomuus,
tarpeettomuus ja näkymättömyys. Mietin, miten moni iäkäs ihminen tuntee samoin.
Miten monella olisi annettavaa, mutta kukaan ei pysähdy kysymään, mitä
haluaisit tehdä?
RAY:n rahoittama ja Vanhustyön keskusliiton hallinnoima
Eloisa ikä –avustusohjelmassa on luotu ympäri Suomea toimintamalleja, jotka
tukevat erilaisten ikääntyvien ja ikäihmisten osallisuutta ja toimintakykyä.
Jaden somalialaiset naiset ovat yksi näistä ryhmistä. Meille työntekijöille
tärkein oppimisprosessi on ollut pysähtyminen ja asiakkaan kohtaaminen. Vain
näin voimme todella tunnistaa heidän tarpeensa ja etsiä yhdessä toimivia
ratkaisuita, jotka tukevat hyvinvointia kokonaisvaltaisesti.
Kun Jaden somalialaisilta naisilta kysytään, mitä he
haluaisivat tehdä, mieliala nousee. Yksi naisista toivoo oppivansa lisää
käsityötaitoja, jotta voisi perustaa yrityksen. Muut yhtyvät keskusteluun ja
miettivät, minkälainen voisi olla iäkkäiden oma yritys, jossa myytäisiin käsitöitä
tai piirakoita. Jotain sellaista, missä naiset ovat hyviä. Tuekseen he
kuitenkin kaipaisivat yritysosaajan. Ehkä jossain hankkeessa tätä ideaa voidaan
lähteä kehittämään muidenkin ikääntyvien naisten kanssa.
Tällä viikolla Jadessa kuitenkin alkaa toinen kauan odotettu
asia: ikääntyneille naisille tarkoitettu vesiliikuntaryhmä.
Seuraa meitä twitterissä @Jadeprojekti
Kirjoittaja: Hanna Rantala, Jade-projekti
*Erityisesti humanitäärisistä syistä tulleiden maahanmuuttajien kohdalla ikääntymisen katsotaan alkavan 50–55-vuotiaana. Syinä tähän on mm. kotimaan alhaisempi eliniänodote, taustalla oleva humanitäärinen kriisi, sekä varttuneella iällä tapahtunut maahanmuutto, joiden uskotaan edistävän vanhenemisen prosesseja.
**Sinikka Törmä, Kari Huotari, Kati Tuokkola ja Sari Pitkänen 2014: Ikäihmisten moninaisuus näkyväksi. Selvitys vähemmistöihin kuuluvien ikääntyneiden henkilöiden kokemasta syrjinnästä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Sisäministeriön julkaisu 14/2014.