On kaunis talvinen päivä. Päivä on alkanut pidentyä, lumisateisen ja harmaan viikon jälkeen aurinko näyttäytyy jälleen. Olisipa mahtava sää ulkoilulle. Moni iäkäs ihminen jää kuitenkin sisälle, kuten lähestulkoon kaikkina muinakin päivinä. Niinkin arkinen asia kuin ulos lähteminen vaikkapa ruokaostoksia hoitamaan on monelle iäkkäälle ihmiselle monimutkainen yhtälö, jossa täytyy huomioida niin sääolosuhteet, lähiympäristön maantieteelliset piirteet, mahdollisten avustajien aikataulut sekä omat voimavarat ja jaksaminen. Joillekin tämä kokonaisuus on liian hankala, jolloin vanhus päätyy jäämään sisälle. Ja kun sinne jää tänään, voi lähteminen huomenna olla vielä vaikeampaa. Talven viettäminen sisätiloissa kesää odotellen saattaa johtaa siihen kunnon heikkenemiseen niin, että teiden sulettua edessä onkin uusia haasteita: voimat ovat vähentyneet eivätkä jalat enää kanna entiseen malliin ja jo muutaman sadan metrin käveleminen tasaisella tiellä voi tuottaa vaikeuksia.
Liikunta on ihmisen perustarve. Liikunnan merkitys ihmiselle käy hyvin ilmi ajateltaessa lapsia: lapsen olemukseen liitetään olennaisena osana liikkuminen ja liikunnan ajatellaan olevan tärkeä osa lapsen jokaista päivää. Ajatellaan, että lapsen kuuluu liikkua ja hänellä on luontainen tarve liikkumiseen ja liikuntaan. Liikunnan tarve ei kuitenkaan häviä minnekään ikääntymisen myötä, vaan tarve liikkua säilyy vanhuuteen asti. Tutkimuksissa on tunnistettu monen vanhuksen kokevan tyydyttämätöntä liikunnan tarvetta, joka kertoo juuri siitä että halu liikkua olisi vielä jäljellä, mutta samaan aikaan koetaan, ettei liikuntaan ole mahdollisuuksia. Mahdollisuuksien puuttumiseen voivat vaikuttaa esimerkiksi henkilön kokemat kivut, sairaudet, kaatumisen pelko tai seuran puute. Ulkoympäristössä voi myös olla erilaisia esteitä, jotka hankaloittavat tai estävät kokonaan iäkkään ihmisen ulkoilun. Tällaisia esteitä ovat esimerkiksi liukkaat kadut, huono valaistus, vilkas liikenne ja vaaralliset risteykset.
Vähäinen liikunta ei johda pelkästään fyysiseen kehon heikkenemiseen, vaan sillä on vaikutuksia myös laajemmin iäkkään ihmisen arkeen. Liikunta on olennainen osa itsenäistä elämää ja määrittää hyvin paljolti sitä, kuinka hyvin iäkäs henkilö selviytyy päivittäisestä askareista ja arjen toimista omassa kodissaan. Huonosti kävelevä iäkäs ihminen ei välttämättä pääse omin avuin käymään ulkona ja avustettunakin kotoa poistutaan ehkä vain välttämättömimpiin kohteisiin: kauppaan tai terveysasemalle. Alueesta, jossa henkilö arjessaan liikkuu, käytetään nimitystä elinpiiri. Elinpiiri voi suppeimmillaan olla vanhan ihmisen makuuhuone, kun taas laajimmillaan se voi ulottua oman kotikunnan rajojen ulkopuolelle ja aina ulkomaille saakka. Henkilö, jonka elinpiiri on laaja, pääsee ongelmitta käymään haluamissaan paikoissa ja valitsemaan itsenäisesti minne ja milloin menee ja millä tavalla: kävellen, pyörällä vai omalla autolla. Elinpiirin kavetessa mahdollisuudet vähenevät: omin avuin ei ehkä pääsekään kuin lähikauppaan, kauempana asuvan ystävän tapaaminen ei enää onnistu kun bussipysäkki on liian kaukana ja silmälääkäriin pääsee vain jos joku lähtee kuljettamaan ja muutenkin avuksi. Myös kodin ulkopuolella toteutettavista harrastuksista voi joutua luopumaan.
Oman kodin lähiympäristö on tärkeässä roolissa liikkumiskyvyn säilyttämisen kannalta. Ulkoympäristössä ei kuitenkaan ole pelkkiä esteitä, vaan tutkimustulosten mukaan ulkoympäristön positiiviset elementit, kuten läheinen puisto, kävelyreitti tai muu ulkona liikkumiseen houkutteleva ympäristön ominaisuus, voivat estää kävelyvaikeuksien syntymisen. Mieluisa ympäristö, jossa on mukava ja turvallinen liikkua houkuttelee ulos ja säännöllinen ulos kävelemään lähteminen on tärkeässä osassa kävelykyvyn säilyttämistä. Yksi ulkona liikkumista helpottava tekijä on oman kodin uloskäynti. Onko ulos lähteminen helppoa? Löytyykö kerrostalosta hissi, ja vielä sellainen hissi jonne mahtuu rollaattorin kanssa ja jonka ovet avautuvat sivuille napista painamalla? Kovinkaan monelle ongelmitta liikkuvalle ikäihmiselle ei välttämättä tule mieleen ulospääsemistä helpottavaa asiaa. Uloskäyntiin liittyvät hankalat paikat, samoin kuin muut ulkona liikkumisen esteet, tulevat usein esiin vasta liikkumiskyvyn heikennyttyä. Kaiteen puuttumista ei huomaa ennen kuin sitä tarvitsee, eikä pari porrasaskelmaa ole ongelma kun jalka nousee. Mutta siinä vaiheessa kun liikkuminen käy hankalaksi ja sen avuksi tarvitaan vaikkapa keppi tai rollaattori, pienet yksityiskohdat näkyvät aivan eri valossa.
Iäkkäillä ihmisillä on hyvin erilaisia käsityksiä ja kokemuksia liikunnasta. Erään rouvan mielestä vähänkään rasittavamman liikunnan harrastaminen on tarpeellista vain ylipainoisille ihmisille, normaalipainoisten tulisi liikkua ainoastaan kevyesti. Eräs mies taas totesi liikunta-aktiivisuudesta keskusteltaessa, ettei hän laske useita kertoja viikossa tapahtuvia reilun kilometrin mittaisia kävelymatkoja kauppaan liikunnaksi. Hän oli innokas maratoonari. Joku myönsi aivan suoraan, että voisihan sitä enemmänkin liikkua, mutta kun ei oikein viitsi. Iäkkäiden henkilöiden asenteet ja mieltymykset liikunnan harrastamista kohtaan vaihtelevat paljon. Liikunta on kuitenkin paljon muutakin kuin maraton-juoksua, kuntosalia ja hiihtolenkkejä. Se on myös kävelyä kauppaan, oman kodin siivoamista ja kulkemista tuttavien luo. Liikunta, käytetään siitä sitten nimitystä hyötyliikunta tai arkiliikunta, on tärkeä edellytys iäkkään henkilön arjen sujuvuudelle ja itsenäiselle elämälle. Olisi tärkeää, että omassa kodissa asumista voitaisiin tukea mahdollistamalla liikunta ja ulkoilu myös heille, jotka tarvitsevat siihen toisen ihmisen apua.
Johanna Eronen, TtM
Tohtorikoulutettava
Gerontologian tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti